Sirkku Hildén
Politiikka
Olen aina ollut sydämeltäni maailmanparantaja. Olen mukana politiikassa, koska haluan vaikuttaa. Olen huomannut, että politiikan kautta vaikutetaan yhteiskunnan tärkeimpiin asioihin ja sillä todella on merkitystä, millä arvoilla päätöksiä tehdään. Sydäntäni lähellä on erityisesti heikoimmassa asemassa olevien tilanne. SIlloin kun haavoittuvassa asemassa olevien asiat ovat paremmin, suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on turvallisempi ja vahvempi.
Haluan edistää inhimillistä politiikkaa. On erityisen tärkeää, että kansanedustaja perehtyy asioihin hyvin, pystyy muodostamaan monimutkaisista asioista kokonaiskuvan, kykenee verkostoitumaan ja tekemään yhteistyötä, vie oman alueensa viestiä eteenpäin ja tekee rakentavia esityksiä ja näin pyrin itse toimimaan. Minua kuvaillaan myös ahkeraksi ja pidän hyvänä kriittistä ajattelua ja tervettä kyseenalaistamista. Myös omaa ajatteluaan pitää pystyä haastamaan, ja paras lopputulos tulee toisten kanssa yhdessä pohtimalla.
Selviytymistarinani
Vanhempani olivat alkoholisteja, ja lapsuus oli levoton. Saatoimme veljeni tai kavereiden kanssa kiertää eri baareja etsien vanhempia, jotta saisimme rahaa ruokaan. Ruoka saattoikin sitten olla lihapiirakka grilliltä, sipsejä ja kolaa tai karkkeja. Puhtaita vaatteita ei aina löytynyt, ja yleensä vaatteet olivat naapurinpojan käytettyjä. Koulu ei mennyt kovin hyvin, vaan pääsin ala-asteella juuri ja juuri aina keväällä esimerkiksi matematiikasta läpi arvosanalla 5 tai 6. Iltaisin ei kukaan ollut patistamassa lukemaan läksyjä, vaan välillä putken jäädessä päälle saattoi yöunet jäädä vähäisiksi vanhempien ja heidän kavereidensa juhlimisen vuoksi. Väkivallaltakaan ei vältytty, mutta onneksi se ei kohdistunut meihin lapsiin. Äiti verilammikossa ei kuitenkaan ole mitenkään lapselle sopiva näky.
Sosiaalitoimi oli kyllä tietoinen vanhempiemme alkoholiongelmasta, mutta kovin hyviin tuloksiin ei sen kautta päästy. Muutamaan kertaan vanhempamme yrittivätkin raitistua, tuloksetta. Muutamia kertoja menimme veljeni kanssa sosiaalityöntekijän kotiin yöksi, kun meno kotona äityi villimmäksi. Näistä huolimatta mitään ei tapahtunut. Viimein menin itse koulumme terveydenhoitajan luokse ja kerroin, että kotona ei ole hyvä olla. Vasta sitten alkoi tapahtumaan.
Vaikeuksien kautta voittoihin
Koulumme opettaja kuuli tilanteestamme, ja suostui ottamaan meitä aina välillä luokseen, silloin kun kotona oli levottominta. Vanhemmat ilahtuivat aluksi tästä, olihan lapsille löytynyt hoitopaikka aina kun halusi juhlia. ”Hoitojaksot” alkoivat olla useammin ja pidempinä. Lopulta päätettiin tehdä huostaanotto.
Tuo päätös muutti elämäni. Elämä rauhoittui, koululäksyt tulivat tehdyksi, oli ruokaa ja vaatteita. Vanhemmat eivät sitten enää olleetkaan tosin iloisia, vaan syyttivät lasten varastamisesta ja heidän huijaamisestaan. Aluksi vanhassa kodissa tuli käytyä useammin, mutta sitten uusi elämä alkoi viedä eikä vanhempia tullut enää kovin usein nähtyä. Kouluarvosanat paranivat, ja jopa matematiikasta saatoin yläasteella saada arvosanaksi 8.
Kävin lukionkin kohtuullisin arvosanoin. Kun olin 17, vanhempani kuolivat. Biologinen isäni oli irtisanottu töistään alkoholinkäytön vuoksi ja hän oli masentunut siitä. Erään ryyppyillan päätteeksi hän sitten päätti äitini ja oman elämänsä. Alkoholiriippuvuus vei voiton. Se oli surullista, mutta elämäni oli jo siinä vaiheessa hyvin erillään heistä. Minulla oli uusi äiti ja uusi elämä. He olivat tehneet omat valintansa.
Ilman tuota huostaanottoa olisin tuskin saanut käytyä lukiota ja ammattikorkeakoulua. En varmastikaan olisi tässä. Sen vuoksi toivonkin, että kaikki jollain tavalla ongelmalliset perheet saataisiin avun piiriin, että heitä voitaisiin tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lapsen suojeleminen on kuitenkin tärkeintä, ja joskus huostaanotto on todellakin paras vaihtoehto. Toivon, ettei yksikään lapsi putoa järjestelmästä niin, ettei hän pääse sen vuoksi toteuttamaan itseään, kehittämään itsestään parasta mitä hänestä voi tulla.
Koulutus, työura, luottamustehtävät ja harrastukset
Olen syntynyt ja kasvanut Nastolassa. Siellä kävin peruskoulun ja kirjoitin ylioppilaaksi. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan terveydenhoitajaksi Lahden ammattikorkeakouluun, Diakonian instituuttiin. Jo tuolloin innostuin vaikuttamisesta ja toimin opiskelijayhdistys LAMKO:ssa aktiivisesti.
Valmistuttuani joulukuussa 1998 työtilanne Suomessa oli hoitajilla huono. Päätin, etten jää Suomeen työttömäksi tai pätkätöihin, vaan lähdin Norjaan töihin kotisairaanhoitoon. Kotisairaanhoidosta tulikin itselleni ura, sillä kahden Oslossa vietetyn vuoden jälkeen tein Hollolassa myöskin kotisairaanhoidossa töitä yksityisessä osuuskunnassa, jonka jälkeen löysin tieni Harjulan Setlementtiin. Harjulassa toimin kotihoidon vastaavana terveydenhoitajana 12 vuotta. Työn ohessa suoritin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon, jonka sain valmiiksi vuonna 2016. Kotihoitotoiminnot myytiin Tmi Eija Bourakselle ja edelleen Stellalle, joissa työskentelin osa-aikaisena. Osa-aikaisena työskentelin sen vuoksi, että toisen puolikkaan päivistä täytti sivistyslautakunnan puolipäiväisen puheenjohtajan tehtävä, jota tein vuoden ajan Eero Vainion lähdettyä kunnanjohtajan tehtäviin. Vuoden 2019 kesästä olen toiminut kaupunginhallituksen kokoaikaisena puheenjohtajana.
Lue lisää työkokemuksestani TÄÄLTÄ.
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa ja LinkedInissa.